Uncategorized
Jätä kommentti

Kohtaaminen suola-aavikolla

Salar_de_Uyuni_4Tapasin yli 10 vuotta sitten vanhan naisen, joka asui Ecuadorissa. Hän teki siellä vapaaehtoistyötä. Hänen kohtaaminen on jäänyt vahvasti mieleeni. En enää pysty muistamaan kunnolla miltä hän näytti, miten hän puhui tai muutakaan hänen ulkoisesta olemuksestaan. Muistaakseni hänellä oli vaaleat hieman yli olkapään ulottuvat hiukset, osa suortuvista oli jo harmaantuneet. Hän oli suomalainen nainen, joka oli jäänyt eläkkeelle. Muistan, että hän kertoi hänellä olevan lapsenlapsia. Kohtaaminen oli oikeastaan hyvinkin lyhyt. Ajassa mitaten ehkä 10 minuuttia. Silti yli 10 vuoden jälkeen muistan hänet hyvin. Tilanteet ja paikat tekevät joistakin kohtaamisista taianomaisia.

Tapasin hänet keskellä Salar de Uyunin suola-aavikkoa Boliviassa. Matka Salar de Uyuniin kesti ikuisuuden. Muistan kuinka istun ystäväni kanssa jeepin takapenkillä. Auto hyppii ja pomppii altiplanoa pitkin. Hiekkaa pöllyää avonaisista ikkunoista. Yli 3600 metrin korkeus tekee oudon olon. Ei osaa sanoa onko taivaassa vai maan päällä. Korkealla vuoristossa tuntuu tipahtaneensa jonnekin taivaan ja maan rajamaahan.

Suola-aavikko on käsittämättömän iso keskellä autiomaata. Sitä ympäröi kalliosaarekkeet, joilla kasvaa jättiläiskaktuksia. Tuntuu, kuin olisi merenjäällä ja kaikki olisi lumen peitossa. Keskellä aavikkoa kohoaa suolasta tehty hotelli, missä sohvat ja pöydät ovat silkkaa suolaa. Hullua miten keskellä autiomaata on tällainen suolakeidas. Ostan hotellin pihalta suolalaaman matkamuistoksi. En muista mitä sille on käynyt. Luultavasti se jäi jonnekin matkan varrelle aika pian. Matkani tapahtui ennen älypuhelimia ja silloin, kun vielä kuvat piti teetättää valokuvaamossa. Aina piti olla filmiä kamerassa. En muista oliko minulta filmi loppu vai miksi minulla ei ole säilynyt yhtäkään kuvaa suola-aavikosta. Kävin Boliviassa uskomattomissa paikoissa, mutta suurimmasta osasta minulla ei ole kuvia. Matkustaminen oli monesti haastavaa teiden ja kulkuyhteyksien vuoksi eikä perillä löytynyt aina kauppoja mistä ostaa filmiä. Se oli matkustamista ilman minkäänlaisia mukavuuksia.

Vietin Boliviassa vuoden. Yhden tapahtumarikkaimmista. Boliviassa ei todellakaan tavannut suomalaisia ihan muuten vain. Tämä nainen taisi olla ainoa suomalainen, johon koko vuoden aikana, jona tein vapaaehtoistyötä, törmäsin. Keskellä suola-aavikkoa, Andien korkeuksissa. Hän tekee edelleen minuun vaikutuksen olemuksellaan. Hän oli kaunis ikinuori sielultaan. Toivon, että itsekin olisin vielä yhtä rohkea hänen iässään. Hän kertoi, kuinka paljon aikaa hänellä oli nyt, kun oli eläkkeellä ja kuinka halusi vielä kokea asioita ja auttaa. Siitä syystä hän oli lähtenyt Ecuadoriin vapaaehtoistyöhön. Muistan vieläkin kuinka hän hymyili meille lämpimästi ja sanoi, muistakaa tytöt, että teillä ei ole mihinkään kiire. Tässä elämässä kerkiää tehdä vaikka mitä…

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s